sunnuntai 13. kesäkuuta 2010

2010 Volvo Suursaari Race

Olipahan raikkaat tuulet.

Kisaan valmistautuminen sateessa on aina epämukavaa kun kaikki on jo märkää etukäteen. Viimeisimmät tuuliennusteet lupailivat alun reippaan itätuulen heikentyvän tosi kevyeksi ja kääntyvän lounaaseen. Sitten lauantaiksi etelänpuoleista kunnon haipakkaa. Matalan liikkeissä oli kuitenkin paljon epävarmuutta, joten reititys Expeditionilla antoi joka kerran eri tuloksia. Mutta ei kun menoksi.

Startissa muutama vene oli jäänyt pois, joten tilaa vähän enemmän. Kryssilähtö, mutta poijupää rajusti edullinen. Saamme poijulta tarpeeksi hyvän lähdön, kun päällä ollut Luna heittää ja pääsemme itsekin vendaamaan ja starttaamaan pabiksella. Kryssi Melkin poijulle noin 20 solmun tuulessa menee hyvin ja pahemmilta pakkituulilta vältytään. Strekki kasuunille myös OK.

Kasuunin jälkeen tuuli kevenee reilusti. Purjesulkeiset: ensin heavy lightiin, sitten code ylös ja lopulta spinnu. Välillä todellisia kulkuvaikeuksia ja sumussa plus vasta-aallokossa myös erittäin vaikea ajaa. Välillä tuntui että staysail auttoi tosi paljon, välillä ei. Leikkaamalla paljon VPP-käyriä enemmän saatiin veto pidettyä päällä.

Kotkan portille tullessa näkyvyys paranee ja selviää että Kallbodan jälkeen meillä meni hyvin. Ihmetystä herättää vain tuo Charisman uskomaton suoritus; tässä vaiheessa jo yli tunnin rako kaikkiin muihin nähden! Sijoutuksemme tässä vaiheessa ORCi:ssa toinen ja IRC:ssä kolmas. Kohden Suursaarta codella ja alun trimmivaikeuksien jälkeen saamme veneen kulkemaan. Sitten tulee kisan eka ja ainoa välinerikko: code halkeaa keskeltä ja pakko ottaa alas. Saaren itäpuolella tosi puuskaista ja vaikeaa ajaa. Mutta tässä kohtaa pitää vähän hehkuttaa: missään muualla ei koe samaa eteeristä ja mystistä fiilistä kuin tuossa Suursaaren pohjois-ja eteläkärjen välillä. Jos ehtii katsella.

Kierron jälkeen spinnu ylös ja takaisin kohden Kotkan porttia. Takana olleet Aurora (Swan 45) ja Viuhutar (Finngulf 43) saadaan pysymään siellä; muita omia veneitä ei ole näkyvissä. Sitten iskee: tuuli joka oli tasainen 22 solmua, nousee 30:een. Päätetään vaihtaa genoaan; kaksi kaveria keulalle. Mutta ei ehditä: 40 solmun puuska iskee. Vauhti kyllä nousee lähelle 20 solmua mutta keula alkaa painua väkisin veden alle. Kun vesi on mastolla asti, vauhti hidastuu ja kippari on varma että mennään keulan kautta ympäri. Mutta "onneksi" kaatuu tavanomaisesti ja ilman jiippiä. Siinä sitä ollaan, pystyyn ei tahdota saada millään. Lopulta perus-recovery, eli spinnu veteen ja kerätään sieltä pois. Vene pystyyn, reivi isoon ja vasta sitten heavy weather jib keulalle ja menoksi. Aikaa tuhlautui parikymmentä minuuttia. Mutta kyllä ympärillä oli samanlaista hässäkkää.

Tuuli on puuskissa meillä parhaimmillaan 44 solmua ja tasaisesti 35:n tienoilla. Aallokko nousee nopeasti ja kun on vielä nuorta niin on vähän turhan jyrkkää. Kotkan portilla emme saa kunnon vahvistusta (rätinää ja puhetta josta emme saa selvä) VHF-ilmoitukselle, joten emme tiedä menikö läpi (ei mennyt). Selvää on että kovan kelin fokka ja yksi reivi isossa on liikaa, ja Kotkan portin jälkeen kryssille käännyttyämme otamme toisen reivin. Tämä vie pirusti aikaa kun reiviköyttä ei ole viritetty valmiiksi purjeeseen (kun ei sitä koskaan tarvita), mutta lopulta onnistuu.

Alkaa pitkä, pitkä, repivä ja kylmä kryssi. Twistiä purjeissa kuin vanhoina jolla-aikoina, ja sillä saadaan ajamiseen sen verran väljyyttä että aallot voidaan ottaa. Ympärillä ei veneitä, päättelemme että muutama iso vene on niin kaukana edessä että niitä ei näy, ja takana pienemmät on jätetty. Arvelemme myös usean keskeyttävän.
Odotimme tuulen kääntyvän etelään ja siksi suhteellisen pitkä styban halssi alkuun ja sitten venda. Menee ns. putkeen ja pääsemme hienolla banaanilla Kallbodalle, josta strekki kasuunille. Tuo tuulen kääntyminen aiheuttaa sen lisä-ikävyyden että jo muutenkin hankala aallokko (kuulemma merkitsevä aallonkorkeus oli 4 metriä) tulee melkein suoraan nenille ja väistäminen on mahdotonta. Välillä tuli mieleen että pitäisikö hiljentää vauhtia kun tuntuu että paikat lähtee hampaista. Meno on sen verran repivää ja kylmää, että lopulta 5 kaveria kahdeksasta on merisairaana ja oksentanut itsensä pelikelvottomaksi ja punkkaan. Sitä ennen kaikki on jo enemmän tai vähemmän mustelmilla kun valjaista huolimatta päälle tulevat aallot heittävät miestä. Mutta kukaan ei puhu keskeyttämisestä. Ja mitään ei hajoa.
Jotain kirjattavaa sentään tulee: ensin vendan jälkeen pabikselle keula näyttää että LUUN alavantti heiluu löysänä. Meillä on BSI:n vanttiruuvit jossa lukitus on muttereilla. Ja stybiksellä leen alavantti oli kiertynyt lähes kokonaan auki. Keliä 30 solmua mutta masto ei näytä moisesta piittaavan. Hätäinen venda kuitenkin takaisin ja kiristetään riki. Kerran lähtee genoan skuutti vinssiltä ja pauke on avain helvetillinen. Pitää tosiaan olla huolellinen selftailereiden kanssa.
Kolmannesta kirjattavasta voisi jopa sanoa että humoristinen mutta itse asiassa vakava ja turvallisuusasia. Yhdeltä miehistön jäseneltä laukeaa paukkuliivi laidalla. Kun kaveri hengaa vaijereiden välissä niin siitä ei sitten pääsekään mihinkään ja olo oli kuulemma tukala. Lopulta vieruskaverit saavat liivin purettua ja gastin irrotettua. Meillä on varapaukkuliivejä ja vielä muutama tavanomainenkin eli ei ongelmaa. Mutta rannassa huomataan että kyseisen merkin varapatruunat jotka ovat alkuperäisessä pakkauksessa ja muovipussissa veneen sisällä ovat kastuneet ja patruuna lauennut. Näistä reilillä lauenneista olen kuullut ennen mutta tällainen varapatruunoiden pakkaaminen ei-vesitiivisti on kyllä syvältä. Joka tapauksessa, tarkistakaa että teidän omat varapatruunanne ovat tiivisti jossain mihin vesi ei pääse.

Kasuunille puolen yön aikaan, 10 tunnin vastatuuli on ohi. Ympärillä ei yhtään venettä. Päätetään että spinnua ei nosteta, tuulta vieläkin 25 solmua ja surffeissa fokallakin 14 solmua rikki. Haukilahden kuuluisa yöpläkä oli jossain kadoksissa ja maaliin päästiin kunnon vauhdilla kipparin toivoessa että karttaplotteri näyttää oikein...

Maalissa meille sanotaan että olemme kolmas maaliin saapunut vene, eli ei siellä edellä ollutkaan isojen veneiden laumaa. Tuloksena ORCi 1:ssä ylivoimanen voitto ;) vaikka pisterankkarin antaisivatkin. IRC:ssä saadaan hieman tsekkausta vauhdista. Kun Kotkan portilla mennessä oltiin 1 tunti 10 minuuttia Charisman perässä tasoituksissa niin siitä eteenpäin eli maaliin mennessä saatiin heitä 25 minuuttia kiinni, eli "vain" noin 45 minuuttia takana.
Että sillai, avomeripurjehdusta parhaimmillaan/pahimmillaan..

Ei kommentteja: