maanantai 16. tammikuuta 2012

FT to Key West, ohi on...


On se vaan kumma kun tässä tekniikan luvatussa maassa ei tahdo saada edes nettiyhteyttä toimimaan. Mutta lopulta: here we go...

Lähtöpäiväksi luvattu reipas etelätuuli oli paikalla (siis se ”joka täällä ei koskaan normaalisti ole, tuuli”).  Kolmosfokka ja yksi reivi isoon. Mutta ison nostossa toiseksi ylin latta lähtee osittain taskustaan purjeen hakatessa. Ei muuta kuin alas.  Ja uudestaan. Hemmetti; otetaan jesseteippi avuksi. No, 5 minuuttia ennen starttia saadaan releet ylös; mutta hässäkkä on päällä. Saamme kuitenkin kohtuustartin keskeltä linjaa vain noin veneenmitan myöhässä. Rambler 90 vetää leen puolelta eteen, eikä meidän peitto heitä jostain syystä paljon hidastanut.

Vuorossa kryssiä etelään ja homman nimi on pysytellä rannan lähellä ainakin Miamin edustalle asti. Noin tunnin vedon jälkeen pamahtaa rikissä kunnolla. Säikähdyksen jälkeen; vain ison outhaul meni poikki. Reivi kakkosen köysi käyttöön ja kohta taas menossa. Tuuli pikkuhiljaa kevenee ja meillä vaihto kakkosfokkaan ja täyteen isoon. Tracking saadaan myös näkymään kun muistetaan painaa SPOT-lähettimestä se toinenkin nappi alas.

Illan pimetessä alkaa tuuli tilttaamaan, ihan rannassa olevat kaahaavat ohi ja me päätämme vetää sisään Miamin sisääntuloväylää, jossa virta tuo mukavasti lisäpotkua. Ja unohtuu vanha totuus että ilmaisia lounaita ei ole olemassa... Yön pimetessä upeat Miamin valot näkyvät edessä ja rannan tullessa vastaan heitämme stybikselle kohti etelää. SOG 0.00- 0.02 solmua...ei kovin hyvä!? Olemme jumissa pari tuntia, kunnes pääsemme pikkuhiljaa matelemaan eteenpäin. Takaa-ajo alkaa.

Tuo tämän kisan erityispiirre, eli kapea ”ränni” missä pitää pysyä on nyt fokusessa. Eli linjamerkkien, jotka suojelevat riuttaa, ulkopuolella pysyen, mutta silti alle sadan jalan vedessä ollen, välttää parin, kolmen solmun vastavirran (eli päihin tulee alle solmu). Pikkuhiljaa tuulen voimistuessa ja kääntyessä länteen saadaan spinnu päälle ja menoksi. Ja sitten tuosta spinnusta (se ”kyllä se tämän tuulen kestää-spinnu”) tulee entinen kun toppi pamahtaa poikki. Ei muuta kuin alas ja AP-spinnu tilalle.  Muutaman tunnin kunnon slöörailun jälkeen pakko laskea tuokin ja ykkösfokka keulaan.

Mutta tuuli ei pysy; pian olemme takaisin parin solmun SOG:ssa ja allekkin.  Aamun tullessa olemme alle puolivälissä; ”normaalisti” siis pitäisi tässä vaiheessa olla jo maalissa. Tuulen kääntyessä lisää saamme kyllä spinnun päälle, mutta vauhti kaikkea 1-4 solmun välillä, vastavirran työntäessä vielä vastaan noin 0.5 solmun vauhtia. Kun alkuiltapäivällä SOG hiipuu tunniksi 0.2 solmuun; ruvetaan laskemaan. Kisan aikaraja on 48 tuntia, ja jatkossa tarvitaan noin kolmen solmun keskinopeus, jotta ehditään. Päätetään kuitenkin että periksi ei anneta ennenkuin on selvää että perille ei ehditä. Tuulimittari ei toimi joten optimileikkauskulmat menee tuntumalla.

Illan tullessa ympärillä alkaa joiltain hermo pettää ja koneet käynnistyvät. Meiltä ruoka loppu ja seuraavat 12 tuntia vedetään vedellä. Edestä puskee ukkospilviä, mutta onneksi toivat vain kovaa sadetta. Eteenpäin kitkutetaan, ja pikkuhiljaa yön tunteina SOG saadaan nousemaan 4 solmun tuntumaan. Sitten loppuu sähköt; crossover oli jäänyt päälle, ja silloinhan starttiakku tyhjenee ensin. Hupiakuissa olevasta virrasta ei ole starttaajiksi, mutta kulkuvalot sentään toimivat. Kuka niitä mittareita nyt kaipaakaan...

 Aamuyöstä tulemme vihdoin Key Westin sisääntulopoijulle, edessä 5 mailin kryssi. Tiedämme että edessä karussa on Sarah (X-41 OD). Toinen edessä oleva on Hot Ticket (Summit 40), joka oli aiemmin 17 mailia edellä, mutta nykypositiosta ei tietoa. Väylällä virta puskee rajusti vastaan joten pitää pysyä sivuilla matalammassa vedessä. Reilun parin tunnin puskemisen jälkeen maalilinja häämöttää. Sisään pyrkii samaan aikaan usea PHRF-vene ja kun maali on keskellä syvää väylää, sen  yli pääseminen on taitolaji. Vedämme todella reilusti yli pabiksen leikkarin ja pääsemme juuri ja juuri ylittämään linjan. Vieressä yksi Corby 33 heittää leehen, ei pääse yli ja tulee lopulta maaliin noin 20 minuuttia myöhemmin.

Ohi on. Olemme lopulta kakkosia, reilusti Sarahille jääneenä. Mutta Hot Ticket saatiin; olivat maalissa lähes näköetäisyyden päässä... Täydelliset tulokset jne. löytyvät täältä:

Ei kommentteja: